virtuaalihevonen - a sim game horse
PerustiedotVirallinen nimi Just a Flirt
Lempinimi Juksu Syntynyt 10.09.2003, USA Sukupuoli ruuna Rotu amerikanravuri Väri ruunikko Säkäkorkeus 167cm VH-tunnus VH16-038-0022 Ikääntyminen oma, nyt 14-vuotias Kasvattaja Bradley Morrison, USA Maahantuoja Eino Järvinen, FIN Omistaja Lottaliina Pikkarainen, lottis VRL-13831 Painotus yleisratsu Koulutustaso Helppo C, 70cm |
SukulaisetIsä Just Friends
Isänisä Justin 89 Isänemä Molly-Mia Emä Flirty Vanilla Emänisä Flirtyness Emänemä Vanilla Vegas JälkeläisetJuksulla ei ole vielä jälkeläisiä. Ruunasta on kuitenkin 3 pakastetta jäljellä mikäli varsa siitä kiinnostaa. Tässä tapauksessa ota yhteyttä omistajaan sähköpostitse: [email protected]
|
Historia
Juksu syntyi Yhdysvaltalaiselle ravihevoskasvattajalle 10.09.2009. Orista povattiin tulevaisuuden huippunimeä ravikentille, olihan sen vanhemmat loistavasti pärjänneitä ravihevosia. Nuoren ravurin koulutus aloitettiin normaaliin tapaan muiden kanssa, mutta Juksulla ei ilmennyt koskaan sellaista ravureiden kilpailuviettiä, kuin muilla ikätovereilla. Kasvattaja kuitenkin oli päättänyt saada orista huippuravurin, eikä luovuttanut sen kanssa heti. Juksu ei kuitenkaan saavuttanut minkäänlaista uraa raveissa, eikä siitä ollut hyötyä kasvattajalleen, joten tämä päätti viedä orin teuraaksi. Eräs kasvattajan tallityöntekijöistä oli kuitenkin ihastunut oriin ja päätti ostaa tämän itselleen ja myydä eteenpäin.
Juksu päätyi eräälle vanhemmalle miehelle seurahevoseksi Suomeen, jossa ori ruunattiin ja mies alkoi kouluttamaan ruunaa itselleen harrasteratsuksi. Vuonna 2014 mies kuitenkin sai sairaskohtauksen ja joutui muuttamaan vanhainkotiin. Tällöin olin jo jonkin aikaa etsinyt jotakin kilttiä harrasteratsua itselleni, suuret kilpailuareenat eivät olleet minua varten, vaan lähinnä havittelin mukavaa harrastehevosta, jonka kanssa touhuilla rennolla meiningillä. Näin netissä ilmoituksen myytävästä lämminveriruunasta ja tutustuin ilmoitukseen paremmin. Pian löysinkin itseni koeratsastamasta tätä ruunaa, johon totisesti ihastuin! Mukavan rauhallinen mutta ei kuitenkaan mikään laiskimus, juuri hevonen minun makuuni! Lääkärintarkastukset ja muut sellaiset suorittettiin, jolloin Juksu osoittautui kaikinpuolin terveeksi hevoseksi. Teimme entisen omistajan tyttären kanssa kauppakirjat ja pian minusta tuli ensimmäisen oman hevosenseni omistaja.
Monet kutsuivat minua hulluksi, olihan Juksu entinen ravuri ja varmasti ajoittain haastava. En kuitenkaan havitellut siitä huipputason kilparatsua, ja minulla oli myös entuudestaan kokemusta ravihevosista, joten uskoin pärjääväni. Vanhemmillani oli pieni tallinkömmänä kotipihallaan, siellä oli aikoinaan asustanut isäni hevonen sekä muutamia lapsuuteni vuokraponeja. Nyt tallista tulisi Juksulle oma koti. Asuin kesän loppuun saakka vanhemmillani mutta syksyllä aloitin uudet työt, joka vei minut uudelle paikkakunnalle. Juksu jäi vanhemmilleni siksi aikaa, kunnes löytäisin sopivan hintaisen ja tarpeeksi lähellä sijaitsevan tallin, jonne ruuna voisi muuttaa. Kun lopulta sellainen löytyi joulukuussa 2015, Juksu muutti juuri uudistettuun pientalli Pakkopullaan. Pullis oli rakennuttanut uudet tilat 6 yksityishevoselle ja meidät hyväksyttiin talliin asukkaiksi. Lopulta Pakkopullan lopetettua äkillisesti jouduin antamaan ruunan ylläpitoon. Nyt kuitenkin 2020 tuo uusia tuulia, kun saan Juksun takaisin itselleni!
Juksu päätyi eräälle vanhemmalle miehelle seurahevoseksi Suomeen, jossa ori ruunattiin ja mies alkoi kouluttamaan ruunaa itselleen harrasteratsuksi. Vuonna 2014 mies kuitenkin sai sairaskohtauksen ja joutui muuttamaan vanhainkotiin. Tällöin olin jo jonkin aikaa etsinyt jotakin kilttiä harrasteratsua itselleni, suuret kilpailuareenat eivät olleet minua varten, vaan lähinnä havittelin mukavaa harrastehevosta, jonka kanssa touhuilla rennolla meiningillä. Näin netissä ilmoituksen myytävästä lämminveriruunasta ja tutustuin ilmoitukseen paremmin. Pian löysinkin itseni koeratsastamasta tätä ruunaa, johon totisesti ihastuin! Mukavan rauhallinen mutta ei kuitenkaan mikään laiskimus, juuri hevonen minun makuuni! Lääkärintarkastukset ja muut sellaiset suorittettiin, jolloin Juksu osoittautui kaikinpuolin terveeksi hevoseksi. Teimme entisen omistajan tyttären kanssa kauppakirjat ja pian minusta tuli ensimmäisen oman hevosenseni omistaja.
Monet kutsuivat minua hulluksi, olihan Juksu entinen ravuri ja varmasti ajoittain haastava. En kuitenkaan havitellut siitä huipputason kilparatsua, ja minulla oli myös entuudestaan kokemusta ravihevosista, joten uskoin pärjääväni. Vanhemmillani oli pieni tallinkömmänä kotipihallaan, siellä oli aikoinaan asustanut isäni hevonen sekä muutamia lapsuuteni vuokraponeja. Nyt tallista tulisi Juksulle oma koti. Asuin kesän loppuun saakka vanhemmillani mutta syksyllä aloitin uudet työt, joka vei minut uudelle paikkakunnalle. Juksu jäi vanhemmilleni siksi aikaa, kunnes löytäisin sopivan hintaisen ja tarpeeksi lähellä sijaitsevan tallin, jonne ruuna voisi muuttaa. Kun lopulta sellainen löytyi joulukuussa 2015, Juksu muutti juuri uudistettuun pientalli Pakkopullaan. Pullis oli rakennuttanut uudet tilat 6 yksityishevoselle ja meidät hyväksyttiin talliin asukkaiksi. Lopulta Pakkopullan lopetettua äkillisesti jouduin antamaan ruunan ylläpitoon. Nyt kuitenkin 2020 tuo uusia tuulia, kun saan Juksun takaisin itselleni!
Luonnekuvaus
Juksu on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja leppoinen kaveri, sen kanssa on hyvin helppoa tulla toimeen. Entinen omistaja on saanut koulittua siitä kelporatsun, ja se pärjää hienosti koulussa helppo C:ssä sekä esteillä pienissä luokissa.
Hoitaessa Juksu on hyvin kiltti, kunhan sen vierellä jaksaa pysyä. Ruunaa ei tarvitse sitoa ollenkaan käsittelyn ajaksi, sillä ei nimittäin ole tapana kovinkaan liikuskella hoitotoimenpiteiden aikana. Asia on tietysti erikseen silloin, kun poistut sen karsinasta hakemaan vaikkapa toista harjaa taikka satulaa. Sillä välin ruuna on saattanut irottaa karsinan ovestaan loimet lattialle, kaataa harjakorin tai muuta mukavaa. Tämä lienee piirre siitä, että ruuna on vaihtanut monesti kotia lyhyen elämänsä aikana ja pelkää jäävänsä yksin. Juksu nauttii harjaamisesta ihan valtavasti ja viihtyisi puunattavana vaikka koko päivän. Sillä ei ole ollut tapana aristella mitään kohtia kropassaan ja mahanaluksen sekä pään harjaaminen onnistuu ilman ongelmia. Kavioiden putsaaminen sujuu hyvin, kunhan ensin on saanut ruunan kavion maasta irroitettua. Juksulla on nimittäin tapana ihan vain hoitajaa kiusatakseen pitää kavionsa maassa, aivan kuin se olisi liimalla liimattu lattiaan kiinni. Hetken aikaa ruunaa pukkimalla ja leikkimieliseen sävyyn suutahtamalla Juksu yleensä nostaa kavionsa. Joskus sen kanssa tosin joutuu vääntämään hieman pitempäänkin. Eläinlääkärin sekä kengittäjän käyntien aikana ruuna on kuitenkin käyttäytynyt mallikelpoisesti, eikä yleensä tuntemattomille tee temppujaan. Satulointi sujuu yleensä hienosti, eikä ruuna ole onneksi keksinyt pullistelun hienoa tapaa. Suitsiessa se puolestaan kiusaa mielellään lyhempiä hoitajiaan ja nakkoo päätään korkeuksiin. Tässä toimii taas leikkimielinen suuttuminen, jolloin ruuna yleensä laskee päänsä niin, että suitset ovat helposti laitettavissa suuhun. Taluttaessa Juksu kävelee reippaasti taluttajan vierellä ja tarkkailee kiinnostunein ja uteliain katsein ympärilleen korvat hörössä. Siitä olisi nimittäin mahdottoman mukavaa käydä moikkaamassa kaikkia tuttuja.
Ratsastaessa Juksu on mukavan leppoinen itsensä ja osaakin hienosti kaikkia perusjuttuja. Kouluratsastusta ruuna jaksaa puurtaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kuten omistajansa, se viihtyy enemmän esteillä tai maastossa. Esteillä Juksu on hyvin yritteliäs ja jaksaa yrittää haastaviakin juttuja. Silloin tällöin ruuna kuitenkin saattaa turhautua, eikä tämän jälkeen jaksa kunnolla enää yrittää onnistumista. Maastossa Juksu on ihanan rento kaveri, jonka kanssa viihtyisi monien tuntien ajan hiljaisella kävelylenkillä. Toki ruunasta löytyy se vauhdikkaampikin puoli ja tämä kyllä totisesti syttyy vaikkapa laukkakilpailuun, mikä on hieman hassua, sillä ruunaa ei aikanaan ravurin hommat suuremmin kiinnostaneet!
Hoitaessa Juksu on hyvin kiltti, kunhan sen vierellä jaksaa pysyä. Ruunaa ei tarvitse sitoa ollenkaan käsittelyn ajaksi, sillä ei nimittäin ole tapana kovinkaan liikuskella hoitotoimenpiteiden aikana. Asia on tietysti erikseen silloin, kun poistut sen karsinasta hakemaan vaikkapa toista harjaa taikka satulaa. Sillä välin ruuna on saattanut irottaa karsinan ovestaan loimet lattialle, kaataa harjakorin tai muuta mukavaa. Tämä lienee piirre siitä, että ruuna on vaihtanut monesti kotia lyhyen elämänsä aikana ja pelkää jäävänsä yksin. Juksu nauttii harjaamisesta ihan valtavasti ja viihtyisi puunattavana vaikka koko päivän. Sillä ei ole ollut tapana aristella mitään kohtia kropassaan ja mahanaluksen sekä pään harjaaminen onnistuu ilman ongelmia. Kavioiden putsaaminen sujuu hyvin, kunhan ensin on saanut ruunan kavion maasta irroitettua. Juksulla on nimittäin tapana ihan vain hoitajaa kiusatakseen pitää kavionsa maassa, aivan kuin se olisi liimalla liimattu lattiaan kiinni. Hetken aikaa ruunaa pukkimalla ja leikkimieliseen sävyyn suutahtamalla Juksu yleensä nostaa kavionsa. Joskus sen kanssa tosin joutuu vääntämään hieman pitempäänkin. Eläinlääkärin sekä kengittäjän käyntien aikana ruuna on kuitenkin käyttäytynyt mallikelpoisesti, eikä yleensä tuntemattomille tee temppujaan. Satulointi sujuu yleensä hienosti, eikä ruuna ole onneksi keksinyt pullistelun hienoa tapaa. Suitsiessa se puolestaan kiusaa mielellään lyhempiä hoitajiaan ja nakkoo päätään korkeuksiin. Tässä toimii taas leikkimielinen suuttuminen, jolloin ruuna yleensä laskee päänsä niin, että suitset ovat helposti laitettavissa suuhun. Taluttaessa Juksu kävelee reippaasti taluttajan vierellä ja tarkkailee kiinnostunein ja uteliain katsein ympärilleen korvat hörössä. Siitä olisi nimittäin mahdottoman mukavaa käydä moikkaamassa kaikkia tuttuja.
Ratsastaessa Juksu on mukavan leppoinen itsensä ja osaakin hienosti kaikkia perusjuttuja. Kouluratsastusta ruuna jaksaa puurtaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kuten omistajansa, se viihtyy enemmän esteillä tai maastossa. Esteillä Juksu on hyvin yritteliäs ja jaksaa yrittää haastaviakin juttuja. Silloin tällöin ruuna kuitenkin saattaa turhautua, eikä tämän jälkeen jaksa kunnolla enää yrittää onnistumista. Maastossa Juksu on ihanan rento kaveri, jonka kanssa viihtyisi monien tuntien ajan hiljaisella kävelylenkillä. Toki ruunasta löytyy se vauhdikkaampikin puoli ja tämä kyllä totisesti syttyy vaikkapa laukkakilpailuun, mikä on hieman hassua, sillä ruunaa ei aikanaan ravurin hommat suuremmin kiinnostaneet!
KilpailukalenteriEmme ole osallistuneet Juksun kanssa vielä kilpailuihin.
00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 00.00.0000 Kilpailupaikka - Laji - Taso - Sijoitus 00/00 |
Hoito-ohjeet· Tarhataan päivittäin kello 8:00-19:00 tarhassa numero 3 yhdessä Rievun kanssa. Riimu ja riimunnaru jätetään portille, riimu pois päästä tarhauksen ajaksi.
· Tarhatessa loimitus: sateella ja rännällä sadeloimi, talvisin yli -10°C toppaloimi. · Tallissa loimitus: kuivatukseen talvisin villaloimi, -15°C fleeceloimi, -25°C tallitoppaloimi · Ratsastaessa yleissatula ja englantilaissuitset, esteille jännesuojat etujalkoihin. Tekijänoikeudet |
VarusteetPitämällä hiirtä kuvan alla, tulee teksti, jossa kerrotaan mikä tavara on kyseessä. Tavaraa klikkaamalla näet sen suurempana.
|