Huokaisin helpotuksesta kääntyessäni vihdoin ja viimein Pullikseen vievälle tielle. En ollut eilen päässyt tallille moikkaamaan Juksua, sillä olin vanhempieni luona palauttamassa isältäni lainaksi saamaa maasturia, jolla toissa päivänä Juksun kuskasin Pullikseen. Olin jo melko aikaisin aamulla lähtenyt ajamaan omalla mustalla kauppakassin kokoisella Wolksvagen Golfillani tallille päin. Nytkään tosin aamu ei ollut vielä pitkällä, sillä Pullis sijaitsi ihan mukavan ajomatkan päässä kotoani, eikä tallille vienyt kuin noin 10 minuuttia autolla. Minulla oli juuri sopivasti töistä lomaa Juksun muuttamisen aikoihin ja lomaani jatkuu uudenvuodenpäivään saakka. Olin tehnyt paljon ylitöitä ennen joulua, olihan sesonkikausi meneillään ja ihmiset tilasivat paljon leivonnaisia joulupöytään. Rakastan kondiittorin työtäni ihan valtavasti, sillä pidän pienestä näpräämisestä, sekä tietysti herkullisista leivonnaisista! Pieni rahapula tosin vaivaa tällä hetkellä, sillä nyt kun Juksulle löytyi tallipaikka, ei pienipalkkaisesta työstä hirveästi jää rahaa omiin menoihini. Kämppäkaveri olisi siis etsinnässä, toivottavasti sellainen löytyisi mahdollisimman pian vuokran puolittamiseksi.
Pian havahduin ajatuksistani, sillä saavuin Pulliksen pihaan. Heitin huolet saman tien nurkkaan, ulkona oli ihan loistava keli ja pääsisin pian pitkästä aikaa Juksun selkään! Radiostakin kuului yksi tämänhetkisistä lempibiiseistäni, ihana aloitus loma-aamulle! Parkkeerasin autoni päätallin pihaan ja tällä kertaa varmistin huolella, että myös lukitsin sen ja otin avaimet mukaani. Suunnitelmanani oli hörpätä aamukahvit päätallin taukotuvassa, jos vaikka sattuisin näkemään uusia naamoja, joihin tutustua. Ilokseni taukotuvassa olivat aamukahvilla myös tallityöntekijäksi esittäytynyt Linnea ja Muskan hoitaja Oona, jonka olinkin nähnyt ratsastamassa toissa päivänä kentällä tullessani ensikertaa Pullikseen. Kahvikin oli jo sopivasti keitetty, joten sain istuutua suoraan valmiiseen pöytään. Kun Oona kertoi tuuraavansa Nikkeä tänään, tuntui päivä vain muuttuvan jatkuvasti paremmaksi. Tänään ei siis tarvitsisi kestää sen nuorukaisen suunsoittoa vahingossakaan! Juttelimme naisten kanssa mukavia ja esittelimme itseämme hieman ja pian olinkin saanut kahvikuppini tyhjilleen. ”Mä aattelin lähteä ratsastamaan, joten Juksua ei tarvi viedä vielä tarhaan”, hoksasin mainita, kun olimme kaikki kolme tekemässä lähtöä tallin puolelle. Linnea jäi päätallille, kun me yhdessä Oonan kanssa lähdettiin kohti yksityistallia. Kävin samalla nappaamassa autostani ratsastuskypäräni, jonka olin unohtanut vanhempieni luokse Juksun muuton yhteydessä. Kuulin samalla Oonan tupisevan jotain puhelimelleen. ”Kyllä se jätkä vaan jaksaa muita käskyttää muttei itse viitsi vaivautua tulemaan paikanpäälle tekemään omia hommiaan”, kuulin Oonan mutisevan. Nikke ilmeisesti oli välillä hieman riesana tallilla, vaikka Ellen tälle palkkaa maksoikin. Saavuimme nopeasti yksityistallille ja Oona vielä totesi minulle puhelintaan tuijottaen ”Laita Juksu sitten Samun ja Possun kanssa samaan tarhaan, kun oot valmis”. ”Selvä juttu”, huikkasin jo Juksun karsinan puolelta Oonalle, joka lähti jo viemään ensimmäisiä hevosia tarhaan. Juksu hörähti matalasti, kun astuin ruunan karsinaan ja rapsutin sitä hiukan korvan takaa hymyillen. Se oli ilmeisesti viihtynyt hyvin Pulliksessa ensimmäiset päivänsä, sillä se vaikutti todella tyytyväiseltä. Harjatessani lepertelin ruunalle mukavia, kunnes sain työni valmiiksi. Tällä kertaa Juksu ei ollut viitsinyt härnätä minua sillä, ettei se olisi millään meinannut nostaa kavioitaan puhdistettaviksi. Ihme kyllä, tällä kertaa ruuna suostui kavioiden putsaukseen muitta mukisematta. Suitsia ja satulaa hakiessani se oli kuitenkin nykäissyt loimensa totuttuun tapaan lattialle ja hymyilin tyytyväisenä siitä, että oli ruunassa ainakin jotain vanhaa samaa tallella. Varustaminen sujui rivakasti, jonka jälkeen nostelin loimet takaisin siististi karsinan oveen. Olimmekin varmaan ennätysajassa valmiita ja lähdin taluttamaan ruunaa kentälle päin. Ilma oli mukavan kirpsakka, pakkasasteita oli ehkä noin kymmenen. Nousin hevosen selkään hieman tönkösti, vaatetta oli sen verran paljolti ja Juksu oli aika korkea minunlaiselleni tapille. Selässä olo oli hetken aikaa hieman hutera, enhän ollut ratsastanut viikkoihin Juksun asuessa vanhempieni luona monen tunnin ajomatkan päässä. Isäni oli vanhana hevosmiehenä huolehtinut sen liikutuksesta uuden tallipaikanhakemisen ajan. Alkuvaikeuksien jälkeen yhteistyö alkoi sujua ja oma varmuuteni oli tullut Juksun selässä takaisin. Jatkoimme vielä hetken aikaa lämmittelyä käynnissä eri kokoisia voltteja ja tehden, jonka jälkeen siirryimme raviharjoitteluun. Ravi nousi hieman tönkönlaisesti mutta sekin alkoi pikkuhiljaa muokkautua mukavammaksi. Kokeilimme kiemurauria sekä käynnissä että ravissa, asetukset tuntuivat sujuvan melko hyvin tänään ruunan kanssa. Vauhtia tuntui Juksulla riittävän normaalia enemmän, ilmeisesti se oli iloinen päästessään vihdoin ratsastettavaksi ja vieläpä uudessa huippukivassa kodissa, jossa sekin tuntui itseni tapaan viihtyvän. Kokeilimme loppuun vielä muutamia laukkapätkiä ennen loppuverryttelyihin siirtymistä. Vielä en uskaltautunut Juksun kanssa maastoon, sen verran tuntemattomia reitit minulle vielä olivat. Siirryimme käyntiin ja annoin hevoselle pitkät ohjat samalla sitä kehuen ja rapsutellen. Aurinko oli noussut jo täyteen mittaansa ja lämmitti mukavasti loppuverryttelyiden ajan. Kun olimme Juksun kanssa takaisin tallilla, se oli aivan tyhjillään. Karsinat oli puhdistettu, ilmeisesti Oona oli painanut töitä niskalimassa Niken käskyjä noudattaen. Riisuin Juksulta varusteet tavalliseen tapaan ja kun menin viemään niitä varustehuoneeseen, ei sinne syttynytkään valoja, vaikka napsutin valokatkaisijaa useamman kerran. ”Voihan hemmetti!”, oli ensimmäinen reaktioni. Varustehuoneessa vain pariin otteeseen käyneenä en muistanut tarkalleen missä mitäkin oli, joten suunnistin siellä puhelimeni valoa hyödyntäen. Katsoin parahikseni käydä ilmoittamassa asiasta Oonalle, vaikka se varmaan toisikin naiselle lisää töitä. Kun olin kävelemässä kohti päätallia, puhelimeni soi. Sieltä soitti eräs kämppäkaveria etsivä päälle parikymppinen nainen, joka haluaisi tulla katsomaan kämppääni vielä tänään. Vastasin tietysti naiselle myöntävästi, eihän minulla ollut kummempia suunnitelmia päivän varalle. Toki olin ajatellut viettäväni sen Pulliksessa mutta menkööt tämän kerran, olinhan jo ehtinyt liikuttaa Juksun. Toivottavasti vain Ellen, Oona ja kumppanit eivät ajattele minua kunnon vätyksenä, kun livistän paikalta silloin, kun apua tallilla varmasti tarvittaisiin…, ajattelin murheellisena. Päätallista löysin Oonan ensimmäisenä ja tietysti täydessä työntouhussa. ”Hei Oona! Tuolta yksityistallin satulahuoneesta palo lamppu. Voitko tulla vaihtamaan sen?” tiedustelin. Oona lähti mukaani ottaen puhelimensa taas esiin. Oona tuijotti puhelintaan vihaisesti ja ilmeisesti viestiä kirjoittaen. Luultavasti Oona antoi Niken kuulla kunniansa – ja hyvä niin! Olihan yksityistalli valmistunut vasta pari päivää sitten ja nyt jo lamppu oli palanut… Oona jäi virittelemään jonkin sortin taskulamppuviritelmää hätävaralle, oli nimittäin käynyt ilmi, ettei tallilta löytynyt yhden yhtä varalamppua. Katsoin itse paremmaksi poistua tomeran naisen tieltä hoitamaan Juksun loppuun. Harjailin ruunan kaikessa rauhassa ja puin sille loimen päälle, ennen kuin talutin sen kaverustensa luokse tarhalleen. Heti ensimmäisenä meitä oli vastassa Juksun tarhakaveri Possu, joka olisi ilmeisesti enemmän kuin mielellään lähtenyt livohkaan samalla portinavauksella. Hetken hätyyttelyn jälkeen Possu suostui väistämään hiukan niin, että Juksu mahtui sisälle muttei Possu päässyt karkaamaan. Annoin Juksulle vielä porkkanan kiitokseksi Possun katsellessa kateellisena vierestä, kunnes tuli aika lähteä valmistelemaan kämppäkaveriehdokkaan vierailua.
0 Comments
Leave a Reply. |
Lottis ja JuksuLottis on 24-vuotias naisenalku, joka omistaa tätä nykyä entisen ravurin 14-vuotiaan Juksun. Juksu muutti joulukuussa 2020 Kavalniemeen ja nyt voit lukea kaverusten elämästä täällä sekä Kavalniemen omassa päiväkirjassa. Huomaathan, että kyseessä on virtuaalihevonen ja kaikki on täysin keksittyä! Tarinat |